Some, pelaaminen ja ruutuaika
Ruutuaikaa on kaikki television, puhelinten, tietokoneiden, padien ja konsolipelien äärellä vietetty aika. Tarkkaa rajaa ruutuajalle on ulkopuolisen vaikeaa antaa, siihen vaikuttavat muun muassa lapsen ikä, herkkyys riippuvuudelle digilaitteista sekä herkkyys ylivirittyä niistä. Alle 5-vuotiaiden osalta WHO linjasi vuonna 2019, että ruutuaikaa saisi olla enintään 1 tunti päivässä ja lähempänä vuoden ikää tai sen alle, ruutuaikaa ei tarvitsisi olla lainkaan. Olennaista on, että muut elämän osa-alueet kuten koulunkäynti, vuorovaikutus, leikki, ulkoilu, liikunta sekä riittävä lepo toteutuvat päivittäin. Vanhempi itse on tärkeässä roolissa esimerkkinä lapselle ruutuajan suhteen!
Päivi Sikiö / Perheohjaaja, Perhekeskus Kerkkä
Ruutuajan määrästä on hyvä keskustella ja sopia säännöt yhdessä lapsen kanssa. Rajojen asettamisesta vastuussa on vanhempi. Estoja ja aikarajoituksia on hyvä asettaa laitteisiin, jos sanallisista sopimuksista on hankalaa pitää kiinni. Joskus rajoista ja säännöistä kiinni pitäminen tuottaa harmia lapselle, mutta vanhemman on tärkeää pysyä johdonmukaisesti asetetuissa säännöissä.
Liiallisen ruutuajan vaikutuksista sekä tuntemuksista sääntöihin liittyen on hyvä keskustella lapsen kanssa. Jos lapsen on vaikeaa irrottautua pelimaailmasta, on syytä vähentää pelaamisen määrää. Peliajan katkeamisessa voi lasta harmittaa myös se, että meneillään oleva tekeminen tai kenttä jää kesken. Sen vuoksi vanhemman on hyvä tutustua lapsen pelaamiin peleihin tai muuhun sisältöön, jotta rajaaminen ajoittuu lempeästi luonnollisiin kohtiin pelissä.
Digilaitteisiin liittyy paljon positiivisiakin juttuja, nopeaa yhteydenpitoa, kivojen kuvien ottamista ja monenlaisten hyödyllisten taitojen oppimista. Ruutuaikaa voi viettää yhdessä lapsen kanssa, se voi olla vanhemman ja lapsen yhteistä tekemistä. Kiinnostuksen osoittaminen lapsen laitteiden käyttöä kohtaan, auttaa vanhempaa pysymään kärryllä siitä, mitä lapsi netissä tekee. Vanhempi on tärkeässä roolissa opettamassa lapselle, miten netissä käyttäydytään.
Vanhemman on oltava kartalla siitä, mitä lapsi ruudulta näkee ja mitä hän itse sinne kirjoittaa tai lataa. Parhaimmillaan tubettaminen voi olla hauska ja kehittävä harrastus. Lapsen tubettamiseen liittyen on hyvä keskustella tubettamisen hyvistä ja huonoista puolista.
On hyvä miettiä, kenen katseltavaksi lapsen tekemät videot päätyvät ja millaisia vaikutuksia sillä voi olla lapsen elämään ja tulevaisuuteen. Jos lapsi haluaa tubettaa, muun muassa turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyvään informaatioon on tarpeen perehtyä yhdessä lapsen kanssa. Aikuinen voi myös osallistua lapsen videoihin ja neuvoa videoiden teossa, editoinnissa ja miettiä lapsen kanssa yhdessä sisältöjä. Pientä innokasta tubettajaa voi myös kannustaa tekemään videoita lähipiirille sen sijaan, että niitä lähdettäisi julkaisemaan netissä.
Kun läheisen pelaaminen huolestuttaa